Olin aina ollut terve, en juurikaan sairastunut, enkä myöskään koskaan miettinyt ravintoasioita. Syömisiäni toki olin tarkkaillut jo hyvin varhaisesta teini-iästä lähtien, olihan minun pienestä pitäen annettu ymmärtää, että painoa on hieman liikaa ja olisi hyvä jos söisin vähemmän. Tai näin asian ainakin tulkitsin. Olin hyvin herkkä lapsi ja sieppasin turhankin hanakasti kaikki mahdolliset ulkonäköön liittyvät kommentit, liitin ne itseeni ja loin niiden perusteella omaa minäkuvaani.

En muista tarkkaan koska olen ensimmäisen kerran ollut dieetillä mutta olen löytänyt painontarkkailupäiväkirjojani jo noin kymmenvuotiaan itseni kirjoittamana. Rupesin siis jo hyvin varhain dieetille, mikä tarkoitti käytännössä nälkäkuuria, jossa yksinkertaisesti vältettiin syömistä ja liikuttiin mahdollisimman paljon. Kun vaaka jonkin ajan kuluttua näytti pienempiä lukemia, dieetin saattoi lopettaa ja palata takaisin normaaliin. Ajan kuluessa "normaalista" tuli yhä epämääräisempi käsite, koska syömättömyyden jälkeen paino luonnollisesti nousi takaisin lähtötilanteeseen ja oma tyytymättömyyteni itseeni lisääntyi. Oli siis pakko ruveta uudelle dieetille. Ja taas uudelle. Tämä johti vuosien kierteeseen, jossa normaalin ruoan syömisen osuus väheni ja ateriat korvautuivat epäterveellisillä välipaloilla kuten kekseillä. Lisäksi päivän aikainen syömättömyyteni kostautui illalla, jolloin mitkään syömistäni ruoista eivät tuntuneet tuovan riittävää kylläisyyden tunnetta ja syöminen jatkui taas hetken päästä.

Epäterve syömiskäyttäytyminen jatkui työelämässä, etenkin henkisesti stressaavana aikana, jolloin onnistuin saamaan ainoastaan lyhyitä sijaisuuksia ja jolloin työnkuva, työympäristö ja työkaverit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Aamiaiseksi riitti iso kupillinen kahvia, lounaalla söin pussipuuron ja jogurtin, töiden jälkeen leipää. Tämän kaltainen syömismalli jatkui usean vuoden ajan kunnes havahduin jatkuvaan vatsastani kuuluvaan möykkään. Vatsani ei ollut koskaan hiljaa! Lisäksi yhä pahenevat turvotukset olivat alkaneet vaivata. Jopa työkaverini kiinnitti asiaan huomiota ihmetellen miksi vatsani näytti usein iltapäivisin siltä kuin olisin kuudennella kuulla raskaana. Olo oli iltapäivisin todella epämukava, housut kiristivät vatsan kohdalta ja vatsa oli piukea.

Aikani vaivoista kärsittyäni kävin laktoosirasitustestissä ja keliakiatestissä, myös helikobakteeri tutkittiin. Kaikki tulokset olivat negatiiviset, joten koska varsinaista elimellistä vikaa ei löytynyt sain diagnoosiksi ärtyneen suolen oireyhtymän. Sain ohjeeksi välttää kahvin juontia ja rasvaisia ruokia sekä silloiseen ruokaympyrään perustuvan ruokavaliosuosituksen. Vatsan turvotusongelmat eivät kuitenkaan helpottuneet, päinvastoin, niistä tuli jokapäiväinen seuralaiseni. 

Aikaa kului edelleen kun yritin sinnikkäästi jättää milloin mitäkin ruoka-ainetta pois ruokavaliostani saadakseni helpotusta, mutta mikään ei auttanut. Ei ollut sellaista ruokaa mistä turvotusta ei olisi tullut. Yritin itsenäisesti löytää ratkaisua vaivoihini mm. erilaisten hoitojen avulla kunnes päädyin refleksologin suosituksesta ravintoneuvojalle. Sain häneltä hyvät ruokavalio-ohjeet ja ensimmäistä kertaa vuosiin vatsani ei ollut jatkuvasti turvoksissa, myös vatsan kurinat ja muut ääntelyt hävisivät. Olin niin tottunut vatsan jatkuvaan ääntelyyn, etten edes tiedostanut sen olevan epänormaalia. 

Täydellisessä maailmassa tarina olisi päättynyt tähän, mutta itse en valitettavasti kuulunut "helppojen tapausten" joukkoon. Suolistoni oli mennyt vuosien myötä huonoon kuntoon ja minulle oli kehittynyt useita vitamiini- ja kivennäisainepuutoksia johtuen imeytymishäiriöistä ja ruoansulatusnesteiden puutoksista. Myöhemmin minulla todettiin myös geneettinen alttius sairastua keliakiaan eikä tilannettani auttanut yhtään, että käytin jatkuvasti gluteenipitoisia viljoja. Se esti osaltaan suoliston korjaantumisprosessin käynnistymisen enkä siksi tuntenut olevani vieläkään kunnossa. Pätevän ravintovalmentajan avustuksella ja oikeanlaisten toimenpiteiden ansiosta suolistoni lähti kuitenkin vihdoin korjautumisen tielle.

Olin oppinut matkan varrella jo yhtä sun toista ravinnosta ja sen merkityksestä hyvinvointiin. Ja tiedonjanoni tuntui vain yltyvän. Päädyinkin v. 2012 Pro Health Oy:n järjestämään funktionaalisen lääketieteen koulutukseen, jossa kouluttajana toimi funktionaalisen lääketieteen ravintoasiantuntija Paula Heinonen. Tämä polku johti uuden ammatin opiskeluun sisältäen lääketieteen ja ravitsemustieteen perusteiden opiskelun avoimessa yliopistossa sekä Luonnonlääketieteen keskusliiton järjestämän luontaislääketieteen perusteet- koulutuksen. Nyt, kolme vuotta myöhemmin tutkintoon tarvittavat opinnot on suoritettu ja Pro Health Oy:n Ravintoneuvoja-diplomi on taskussa samoin kuin aluksi vain kaukaisena haaveena siintänyt FLT Ravintovalmentaja®- lisenssi. Opiskelu ei kuitenkaan lopu koskaan. Uusi, mielenkiintoinen matka terveyteen ja elämänlaatuun liittyvien asioiden parissa on alkanut!